I'm so tired

Ajattelin vihdoin tulla kertomaan vähän kuulumisia, kun edellisestä postauksesta on jo yli viikko.. Olen lykännyt postaamista mm. siitä syystä, ettei ole oikein kertynyt kuvamateriaalia, mutta toivottavasti tämä on parempi kuin ei mitään. :)

Viime tiistaista sen verran, että silloin oli viimeinen päivä ennen työssäoppimista, ja pelätyt kemian kokeet. Onneksi hypärillä lukeminen tuotti tulosta, ja sain jopa 1½ (arviointiasteikko 1-3)! Joten läpi meni, kuten muutkin aineet viime jaksosta. Seuraavan kerran koulua vasta helmikuussa, wohoo. o/

Tiistain asu:

♥ mekko, helmet & panta: Seppälä
♥ neule, sydänkoru rannekoruna & korvikset: H&M
♥ vyö: äidin vanha

 

Tuli vähän suruolo kun tiesin että en enää pitkään aikaan tulisi pukeutumaan kivoihin asuihin suunnilleen viitenä päivänä viikossa. :--(

Keskiviikkona se sitten alkoi, eli yli kaksi kuukautta kestävä työssäoppiminen! En ole tainnut aiemmin paljastaa tätä, mutta olen siis "töissä" Citymarketissa kun sitä on niin paljon kysytty. Tarkemmin sanottuna pukeutumis- ja kenkäosastolla, vaikka aamulla aina ensimmäiset kaksi tuntia hyllytänkin jonkun muun osaston tuotteita.
Jos ruokatauot lasketaan mukaan, olen töissä yhteensä 8 h päivässä, ja menen jo seitsemälle kun kuljen matkat äitini kyydillä. En voi muuta sanoa, kuin että on ollut rankkaa, ja iltaisin minua nukuttaa todella paljon ja varsinkin jalkoihin koskee mukavasti kun tulee seisottua yli 7 h. Teinkin ennätyksiä viime viikolla, ja menin nukkumaan ennen kymmentä. Normaalisti en meinaa millään saada unta vaikka kello olisi jo vaikka mitä, mutta fyysinen työ tekee tehtävänsä. :D Sentään jotain hyötyä tästäkin. Harmi vaan etten saa mitään palkkaa. ;)
Tähän mennessä töissä on ollut ihan mukavaa, mitä nyt aika useasti on jotain sellaisia tehtäviä mitkä eivät niin kiinnostaisikaan. :D Parhaani kuitenkin yritän aina tehdä.
Saa nähdä mitä mieltä olen TOP:sta vaikka kuukauden päästä, mutta toivottavasti opin mahdollisimman paljon. :)

En kyllä tiedä yhtään minne haluaisin mennä sitten ensivuonna TOP:iin, kun silloin sitä on varmaan jotain 4 kk. :o Paikkakunnallamme on todella rajoitetusti eri paikkoja mihin mennä, ja niistäkin sitten on tietysti "kilpailua". Voisin ihan mielelläni muuttaa sitten sen ajaksi vaikka Kuopioon. ;)
Yksi huonoista puolista TOP:ssa on se, että joudun käyttämään työasua, kuten muutkin työntekijät. Joten bye bye asujen suunnittelut. :'( Olenkin yrittänyt kikkailla jotain hiuksilla, korviksilla, kaulakoruilla ja meikillä, etten ihan menettäisi identiteettiäni. :D Ainakakaan vielä ei ole tullut negatiivista palautetta asiasta.

Aamuisin puen vaatteet, joita pidän vain työmatkojen ajan, joten en näe mitään järkeä kovin laittautua, siinä päällä kun on vielä ulkovaatteetkin. Asuni ovat siis aina jotkut farkut, ja musta pitkis joka jää työpaidan alle. :D Todella luovaa siis.
Tässä yksi esimerkki viime perjantailta.

♥ farkut, ruusuponnari, pinni & korvikset: Seppälä
♥ pitkis: H&M
♥ laukku: Cybershop
♥ helmet: kirppis

 

 

Että sellaista siis. =D
Laitoin hiukset sivuponnarille ja yöksi kahdelle letille, joten tuli kivaa kiharaa. Kuvat otettu töiden jälkeen, joten ne ovat kyllä jo suoristuneet. :|

Tässä muuten surukuva, jossa suren kynsieni kohtaloa. Jouduin siis ne leikkaamaan ennen töitä. Yhyy. Ajattelin samalla viilata ne ekaa kertaa neliömäisiksi. Ihan kivaa vaihtelua. Saa kyllä nähdä onko TOP:n loputtua yksikään kynsistäni edes kuvan kynsien pituiset, nimittäin työ ei ole todellakaan mitään kynsiystävällistä.
Näytän muuten aika pelottavalta.

 

Nyt ei kuitenkaan tällä kertaa enempää TOP:sta. :D

Olen ihan innoissani, että vihdoin on joulukuu, enkä voi uskoa että jouluunkin on enää suunnilleen pari viikkoa! Lahjojankin pitäisi vielä läheisille hommata, apua. =D
Olen aina rakastanut melkein kaikkea joulussa. Tuo melkein mm. siitä syystä, että poloiset porsaat joutuvat syödyiksi siihen aikaan. :(( Itse aion syödä mm. joulutorttuja ja porkkanalaatikkoa, ja juoda glögiä. Herkullinen porkkanakakkukin on must!

Tänä vuonna joulussa saattaa olla se vähän erilaista, etten ole pyytänyt oikeastaan mitään lahjaksi! Tiedän etten voi saada chihua enkä Canon EOS-500D:tä, joten.. Saan varmaan parhaimmillaan pari pakettia. Jonkun aterinsetin voisin toivoa, mutta kun en ole nähnyt mitään kivan näköistä. Rahaakin on tylsä saada vaikka kyllähän sille aina käyttöä on, mutta mielestäni joulussa yksi kivoimmista jutuista on saada ihan oikeita paketteja joista sitten muistaa että on saanut ne lahjaksi. :) Yllärit on myöskin kivoimpia!
Pakko mainita tähän väliin vielä töistä, että ainakin virityn siellä joulutunnelmaan kun siellä soitetaan joululauluja lakkaamatta. :'D Luulenpa että saattaa jo vähän ärsyttää 23.12.. Niin tosiaan, minulla on vielä silloin töitä! Superlyhyt loma. x__x

Joulunodotukseeni kuuluu mm. seuraava, eli Veikkauksen joulukalenteri. :) Suklaatahan en syö, joten tuo taitaa olla minulla nyt kolmatta tai neljättä kertaa. Toivottavasti tällä kertaa onnistaisi!

Huh, nyt on kyllä tullut höpötettyä ihan urakalla, onnea vaan jos olet jaksanut lukea. :---D Menisin muuten varmaan jo kohta nukkumaan, mutta yhyy, Journeyman tulisi aikavälillä 22-23. :( Taidan valita lyhyemmät yöunet ja katsastaa että kannattaako enää muina tiistaina lyhentää yöuniaan sen takia.

Loppuun vielä söpiskuva Mömmöstä! Se ahtautui iskän ja sohvan väliin koisimaan. :3

Np: From First To Last - Worlds Away

PS. Mitenkäs teidän joulunodotus on sujunut? :) Vai odotatko edes joulua?

PPS. Unohdin kokonaan mainita, että näin sunnuntaina serkkuani Hannaa! Jee. ♥ Nähdään ihan liian harvoin, vaikka hän onkin asunut kesästä lähtien veljensä kanssa omassa kämpässä opiskelujen takia. Toivottavasti pääsen mahdollisimman pian yöpymäänkin heidän nurkkiinsa. :P

PPPS. Nyyh haluan uuden bannerin. :( Olen kyllästynyt. Harmi vaan etten oikein itse osaa sellaista tehdä. :D No, pitää katsoa jos jossain välissä yrittäisi jotain säätää.

but there you are

tumblr

here i am, remembering about us again. i don’t know why all this is coming back now. i’ve dealt with it in virtually every aspect of my life, because the similarities seem to come up in some way or another. and you know what? i haven’t let myself fall for anyone again. no one has made me feel the way you could make me feel, and i wonder if anyone ever will.

all i know right now is that i’ve grown up a lot since then. and it makes me smile every time i think about it. i guess because i don’t like to admit to myself that all that drama and all that attention back then, i loved it. i loved it at first when i wasn’t worried of the possibilities that came later. i loved the way you made me feel. i loved how you could always make me laugh, and how many times you’d catch my eye in the middle of that laughter, and for a moment i believed that things could be different.

deep down though, i guess i always knew they never would be.

that was the problem-- you were way out of my league, and i knew that. it made it so frustrating, so ironic, that i couldn’t help myself from having such a hopeless crush. but it was because you were different. you were one of the few guys i always had respect for, you were the one who i laughed with and looked forward to seeing every day. i don’t know if you knew it or not. everyone else sure did. but you gave me a chance, and i let down my guard. i tricked myself into having hope, when i so clearly shouldn’t have had any. and from there, i suddenly freaked out. i suddenly realized how much it was screwing me up, and i couldn’t do a thing about it.

for the past two years, i’ve been trying to let it go. trying to move on with my life, avoiding any brush i might have with the past, avoiding any encounter i think i might have that would change the way things were. they were over. and i wanted myself to believe that.

but the thing is, it’s not over. i guess i’m just now realizing that it’s never going to be over. maybe i should have dealt with it better than i did. but i couldn't, and when i left, things were a mess. they still are. i thought it would go away; i thought i would forget you and everything we once were.

but i haven’t. i’ve wished so many times that i could forget, but there you are-- constantly on my mind, it seems, because tiny little things always trigger my memory. i try to push it away, instead of dealing with it. that’s what i do with anything that makes me uncomfortable. i suppose i should be learning how to understand my own emotions. i certainly have enough of them, and that’s hardly your fault. hell, i don’t even know why i’m writing this. it’s not like you’ll ever know what i think. i am a distant memory to you, if anything. i see you and i can tell what you're feeling. i know things will never be the same between us. you love her, and she's all that matters to you. she's all that will ever matter to you no matter what i do and no matter what i say. and even though every time i see you is a turning point in my life, it will hardly matter to yours.

i guess i should get used to that.

-M

what does love mean to you

A lot of us say that being a third party is bad, but I really beg to differ.

&I talked to someone, probably near but can't relate to, about the new love. Her new third-party love. Weird as it seems, it doesn't seem wrong. Part of me say this isn't wrong, because what we perceive True Love to be is constantly changing through experiences and interactions with others. Break-ups means that one have realised that their definition of True Love is wrong and that it have changed.

Loving is a process like growing up, it progresses. We grow up understanding more and being more arouse with surroundings. From young, we only knew Love is for the Love for basic necessity of growing up, like milk and probably the pacifier. Then we grew older by learning Love is the care and concern that parents give their child unconditionally. As we grow older, Love becomes more cliche and takes the form of simply almost anything - from holding hands to kissing to sexual.

I don't know what goes further than here, and I've yet to experience it myself. Love is just something that people sacrifice their blood and sweat to hunt for it. But in the first place, is it huntable, or has it always been there and that you just made it lost its meaning.

What does Love mean to you? Just companion or something unexplainable? Even being in a love-triangle, doesn't mean it's wrong to love. It's probably just wrong timing.

-D

let me know

fffound

Kuvaripuli

Tilauskorurumba pyörii kuumimmillaan ja kauppaan päivittyy uutuudet hitaanlaisesti, mutta vielä on paljon uutta tulossa! Lievää stressiä aiheuttaa materiaalien mystiset katoamiset matkan varrelle tai en ainakaan kovin paljoa enää elättele toivoa, että ulkomaiden paketit ilmestyisi postilaatikkoon. Pienen ajan sisään jo kolme pakettia on kadonnut, kuka ne kääntää välistä?

Ensimmäisissä korviksissa värjätyt kvartsit, jotka on ihan oikean punaiset! Tässä kohtaa harmittaa kerpeleesti se, että punaisia makeanvedenhelmiä oli tulossa... missä ikinä nyt ovatkaan.

Karneolia ja Hill Tribe hopeaa. En tiedä johtuuko kaamoksesta, mutta varastossani kaikki karneolit näyttävät enemmän punaiselta kuin oranssilta?

Vähän herkempää värimaailmaa rannekorussa vuorikristallisydämellä. Rakastan tuota isoa ja paksua belcher ketjua!

Värikimaraa makeanvedenhelmistä pimeyteen. Salpalukkoja ja sydämiä on tullut työstettyä hopeasta enemmänkin.

Yksinkertaisia ja tyylikkäitä riipushässäköitä, jotka on mukavia tehdä, kun voi käyttää varastoon jääneitä yksinäisiä helmiä.

Pitkä Bolakoru hopeasta ja akaateista helisevän Balihelmen kera. Sopii myös ihan normaalikäyttöön eikä ainostaan raskaana oleville naisille :)

i'm terrified

tumblr

I need to write. I need to write, paint, cry it all away. I've found love, as ridiculous and impossible as that is. For me, anyway. I am a cynical person. In everything and everyone, I find fault.

I believe in love, I really believe in love. But for so long I've been too cynical, too logical, too damn scared to feel it.

I don't know where to begin. It all started with a drunken kiss. But in that person I've found everything I ever dreamed of. He has an overwhelming passion for life. An artist. A dreamer. When he looks at me, it's like he's staring at the stars. He see's a beauty I can't even hope to ever see. He can look into my soul, without me saying a thing he can perfectly articulate everything I've tried so hard to hide from everyone. He can't not touch me, stroke my hand, my back.

Anyone else, I would be in heaven. I would jump in and never look back. Even typing this, I feel my happiness being crushed. He's my best friend's dad. 30 years my senior. I don't know why anyone would want to hear this, to hear about this disgusting, sordid little situation. But it's not disgusting, it's not sordid.

I've written pages upon pages of letters and confessions. Paintings, drawings, I'm trying to put it down somewhere so that I can look at it and somehow rationalize it. I've written this email a dozen times. Sometimes I say that it's just too impossible, too hard. Other's I can't imagine having to let him go.

I'm terrified. What if my life, my family and friends, all crumbles beneath me? But what if in years to come, I look back full of regret. This man truly loved me. He wanted to give me the world. And I threw it all away because of fear.

The truth is, I have no idea. But in doing this, I'm keeping him in a state of limbo that is killing him. I tried to end it, I tried to be strong. But there wasn't a single part of me that was sincere. He saw that. He didn't let go easily and now we're back where we started.

Nothing could be more beautiful and true, or more petrifying.

-M

i just wish you knew how much.

hedi

It all started one night in a dingy college bar. The typical over indulgence of alcoholic beverages, something many college students embrace with open arms. However this night was much more to me, it was the night I met you. Little did I know this would be the night that forever changed the way I looked at love. When you pulled me away from that table of overly intoxicated girls in an attempt to save me from any further agony I knew you were different. Our conversation was bleak and meaningless but it was enough to make me want more. I wanted to get to know everything there was to know about you and more.

So it began the little games we all play. Waiting two weeks to establish contact was something I thought little of at the time, because I had not discovered the truly wonderful qualities that make you so unique. From the moment I text you I could tell there was excitement on both ends of the conversation. You asking me to come play and me painfully rejecting your offers in fear you would think I was just some guy looking to get lucky. With every message I was growing more restless. Finally one night while out drinking with some friends I received a text from this new romantic interest of mine, my stomach grew queasy. I knew tonight would be the night I was go to see the girl who I found to be incredibly intriguing.

I grew nervous as I walked alone to meet you. All of this waiting has all led up to this one monument; my heart was pounding through my chest. As we make eye contact you could see the excitement on our faces. Our conversation was fueled by our intoxication instantly we both wanted each other. One thing led to another and that turned in to our first kiss. Tucked away in the corner of the dueling piano bar the world around us disappeared. This was a feeling of ecstasy I have never experienced before. I was hooked and wanted more.

It was from that moment that we shared together in the corner of the bar that I knew I wanted to pursue you. Hanging out with you became my main motivation in life. I have never felt the way I did about you. Not wanting to rush in to the sexual part of our relationship I waited for the right time and it was nothing short of perfect. You seemed so innocent, it was intriguing. It was not until the monument right before we had sex for the first time and you asked “you’re still going to like me in the morning right?” that I knew you truly cared. I was yours for the taking.

This blossomed in to an amazing relationship. Where my biggest reward was seeing you’re beautiful big brown eyes and you’re cute smile. I would do anything for you; you’re nothing short of amazing. However with our relationship came its fair share of problems.

When you drank you became hurtful to the extent I felt as if I didn’t even know you. You would blame it on you being drunk and I would accept this. Now, that I have had time to cope with our situation and our break up. I must ask did the alcohol bring out you’re true colors? Was alcohol what our relationship was based on? I find it very hard to believe you loved me the way you said you did if you can walk out on what we have built together.

Alcohol what our relationship was founded on ultimately was the demise of our relationship. Ironic I must say. This has forever destroyed any hope I once had for “love” to be found in bars. Alcohol brought out sides of us that we would never dare show in a sober state but even with this knowledge we continued to drink and drift further apart. Could it be that we love partying and alcohol more than each other? This is a thought that tears me apart inside day and night I cannot stop thinking about it. How could something that felt so right be so wrong at the same time? And why cannot I not give up and walk away? You treat me like dirt know, I cry daily but will never tell you this because of the fear you will judge me and this will only give you the upper hand in dictating the status of our relationship.

Staring at the blank screen on my phone in hopes you may text or call has driven me to my breaking point. I need to step back an catch my breath. But first you must give me back my heart which you ripped out of my chest that Friday night. I will not allow myself to be there for you, only to have you say and do horrible things to me. However after all of this and the pain you put me through why do I still love you?
I ask myself everyday where is the beautiful girl I fell so madly in love with because you surely are not her. I will forever love you because you opened up to me and let me see the person you truly are. I know who you are and this is not it to the slightest degree. I will be here with open arms when you find yourself, just don't ask me why I won't be able to answer that.

I Love you, I just wish you knew how much.

-M