Tuesday, January 20, 2009
Saturday, January 17, 2009
I've gone for too long, living like I'm not alive
Tylsä elämä vain jatkuu. Eipä ole paljoa mainitsemisen arvoista tosiaan tapahtunut. Paitsi että tällä viikollla on taas ollut pirun kylmää koko viikon.
En tajua mikä minuun on mennyt, kun nukuin torstaina 40 minuuttia pommiin, ja ei edes ollut kahdeksalle meno vaan kymmenelle. Tietysti minulla on joka aamu tosi vaikeaa herätä, mutta nyt nukuin kahdesti pommiin viikon sisällä. Toivottavasti tämä tapa ei jatku joka torstaina...
Onneksi kuitenkin kerkesin bussiin, vain aamupala jäi vähän vähemmälle. Kai se on totta että jotkut asiat tekee stressin alaisena paljon nopeammin, kuten aamutoimet.
Torstaina asuni näytti tältä:
♥ farkut: Seppälä
♥ huppari: H&M (lastenpuoli)
♥ hihaton: H&M (organic gotton)
♥ avainkoru: Glitter
♥ valkoinen kaulakoru: Seppälä
♥ panta: Accessorizes
♥ siipikorvikset: Vilulta
♥ reikähanskat: Tykkimäki
No joo tuli sitten väärin päin tää kuva ei voi mtn. :D
Torstaina kun käytiin taas siistimässä meidän kirpparipöytää, niin samalla käytiin myös Seppälässä katsomassa alet läpi. Mukaan sitten lähti -70% alennuksessa olleet mustat ja ruskeat helmet, jotka tuli sitten maksamaan yhteensä 3€. Houkuttelevammalta näytti vaaleanpunaisten ja mustien helmien yhdistelmäsetti, mutta päädyin sitten noihin ruskeisiin kun vaaleanpunaisia helmiä minulla jo on.
Perjantaina meillä olisi pitänyt olla asiakaspalvelun & markkinoinnin tunnilla joku tuote-esittelyhomma, ja sitä varten olin ottanut esiteltäväksi lempi huulipunani mukaan, eli Wet'n'Wildin tummanpinkin ihanuuden. Tuote-esittely kuitenkin siirtyi seuraavaksi kerraksi, ja pitää sitten muistaa laittaa huuliini kyseistä punaa kuten perjantainakin. :D
Perjantain asu:
♥ sydänneule: H&M
♥ vetskaripaita & "kultaiset"farkut: Jim&Jill
♥ toinen kaulakoru (jossa mustat ja kultaiset helmet): Ninja
♥ toiset kultaiset helmet: Allulta
♥ shokkipinkki rusetti: Backstreet
♥ sydäntimanttikorvikset: H&M
♥ kultaiset rannekorut: Seppälä
♥ toiset rannekorut: itse tehtyjä
Oli muuten kaikki noista asuni helmistä toisiinsa täydellisesti sopivia kulmikkaita helmiä. :P
Ää huono kuva mutta tossa näkyy läheltä toi tosiaankin shokkipinkin värinen rusetti, joka näyttää aina vähän erisävyiseltä eri valaistuksissa. Näkyy tuossa myös mun "jokerisilmämeikkejä", eli valkoista ja pinkkiä luomiväriä selkeällä rajalla eikä mitenkään häivytetysti.
Katsoin tämän viikon kolmena arvipäivänä heti kotiin tultuani neljä jaksoa Sinkkuelämän kuudennetta tuotantokautta, ja tänään heti herättyäni taas, ja tähän tapaan voisi vaikka tottua. Harmi vain että enää on jäljellä vain yksi dvd eli varmaan neljä jaksoa katsomatta. :( I need more!
Tuo tuotantokausihan on siis Allulta lainassa kuten kerroinkin, samoin kuin ne Hugleikur Dagssonin kaksi kiirjaakin. Alla oleva kuva muistaakseni tokasta eli "Onko tämä muka hauskaa?" kirjasta.
Tänään Sinkkisten katsomisen lisäksi kävin vanhempieni kanssa tätini synttäreillä, ja samalla näin taas serkkujani Katjaa ja Riikkaa. Pelattiin (tai no minä pelasin) Nintendo Wiitä. :D
Muistan kun vielä vuosi sitten menin serkkujeni luokse melkein joka koulupäivä, kun olimme samassa koulussa ja he asuvat sitä lähellä, mutta nykyään näen heitä paljon harvemmin kun nykyään olen kauppiksessa. :( Harmi että juuri koulumuutokset vaikuttavat niin paljon koko elämään, vaikka osa muutoksesta on tietysti positiivista. Samalla pitää kuitenkin kestää myös ikävätkin muutokset, mutta se on valitettavasti aika välttämätöntä. :/
Nyt kuitenkin vähän muihin aiheisiin, eli seuraavaan haasteeseen jonka moni on blogeissaan tehnyt, mutta koska kukaan ei minua ole siihen haastanut niin haastanpa sitten itse itseni! =D Haaste on siis tämä "Write six random things about yourself" -juttu, sorry en nyt laita niitä muita ohjeita kun kukaan ei mua haastanu enkä mäkään haasta ketään.
Yritän nyt siis kertoa joitain asioita mitä en ole vielä koskaan/pitkään aikaan maininnut.
1. En ole koskaan seurustellut. Ja viikon ja yhden yön päästähän olen 16. Tämä tuntuu todella säälittävältä moniin muihin verrattuna, joilla on ollut vähintään 5 poikaystävää. Ja ei tämä muuten olisi edes niin "outoa", mutta kun en ole muutenkaan ollut poikien kanssa melkein ollenkaan tekemisissä, että taitaa minusta tulla tällä vauhdilla vanha piika.
2. Minulla on vain kaksi hyvää ystävää, ja sitten kolme tärkeää serkkua, joille voin puhua omista asioistani. Yhtä serkuista eli Hannaa näen kuitenkin vain n. 6 kertaa vuodessa, ja näitä kahta muuta eli Katjaa ja Riikkaakin nykyään harvemmin kuin ennen, ja he ovat minua muutenkin nuorempia. Toista näistä hyvistä ystävistä sitten näenkin joka arkipäivä, ja kyseessähän on siis Allu. Olemme olleet seiskaluokkaa lukuunottamatta aina samalla luokalla, ja toisemme olemme siis tunteneet melkein kymmenen vuotta (jos ei enemmänkin, kun tiesimme toisemme varmaan jo päiväkodissa). Toisen eli Vilun olenkin sitten tuntenut yli kymmenen vuotta, kun hän muutti naapuriimme ollessani 5-vuotias, mutta ei hän kyllä enää nykyään naapurissamme asu. Toivon että voisin nähdä häntäkin useammin, koska hän on kuitenkin yksi parhaimmista tyypeistä ikinä.
Näiden läheisimpien henkilöiden lisäksi en voi oikeastaan sanoa että minulla olisi muita kavereita, mitä nyt koulussa muutamalle luokkalaiselle saattaa joskus jotain sanoa + sitten jotain nettituttavia. Olen näistä syistä siis aika yksinäinen, enkä tosiaankaan sellainen "kaikkien kaveri" -tyyppi, joka bilettää joka viikonloppu. Oho tuli kunnon selostukset tähän kakkoskoohtaan. :D Mutta koko kakkoskohdan pointtinahan oli että minulla on tosi vähän kavereita, ja syitä siihen on mm. ujouteni ja epäsosiaalisuuteni. Muuten en sitten tiedä mikä on vikana, ehkä tämä pärstäni.
3. Vaikka en muuten ole yhtään musikaalinen, eli en soita mitään enkä osaa laulaa, niin silti musiikki on yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Kuuntelen sitä aina koneella ollessani (eli 24/7 vapaa-ajalla) ja muutoinkin paljon iPodistani. Pääni varmaan oikeasti räjähtäisi jos en voisi kuunnella lempibändejäni ja etsiä koko ajan uusia. Last.fm on myös aina päällä, ja sinne tein tunnuksen viime maaliskuun 13. päivänä. Siinä ajassa olen kuunnellut kappaleita pelkästään koneella ollessani n. 22437, eli n. 72 kappaletta päivässä. Tarkemmin pääset tutkailemaan musamakuani TÄSTÄ. Niin ja vaikka en osaakaan laulaa, niin silti tulee äänihuulia kidutettua kylläkin täällä omassa huoneessani ja kun musa on tarpeeksi kovalla. ;)
4. Olen aina tykännyt eläimistä, ja pienenä halusinkin eläinlääkäriksi tai eläintenhoitajaksi. Elämäni aikana meillä on ollut 4 koiraa (+ Pimun 2 pentua päälle 2kk), 3 kissaa, 2 albiinohiirtä, kääpiöhamsteri, 2 undulaattia, 8 gerbiiliä + pienenä kesällä aina sisiliskoja Vilun kanssa. :''DD Monta vuotta olen haaveillut lyhytkarvaisesta chihuahuasta, ja siitähän tämä blogini/nettinimenikin on tullut. Näyttää kuitenkin siltä että chihun saan vasta aikuisena. Sitten onkin ongelmana mm. yli tonnin hinta...
5. En osaa tehdä oikeasti yhtään mitään erityisen hyvin, eikä minun kohdallani päekään se että "jokainen on paras jossakin". Kiva jos olisin edes vähän normaalia parempi jossain jutussa, mutta enpä ole. Tämä on masentavaa kun ei ole mitään erikoistaitoja ja muita. Aina on vain joko surkea tai tasapaksu. Mutta oma vikani sekin vain on kun olen liian laiska vaikka aloittamaan jotain harrastusta...
6. Yksi suurimmista peloistani on kummitukset ja muu yliluonnollinen. Monen mielestä voi olla todella tyhmää uskoa mihinkään kummituksiin sun muihin, mutta en mahda sille mitään vaikka haluaisinkin. Tästä syystä pelkäänkin mm. pimeää, enkä voi nukkua pilkkopimeässä yksin. Muita pelkojani on mm. se, etten voi uida järvessä yksinään muuten kuin ihan matalalla ja en kyllä missään järven keskellä seurankaan kanssa. En kuitenkaan pelkää esim. uimahalleissa vettä yhtään, vaan tykkään hirveästi sukeltelusta ja muusta hillumisesta vedessä.
Extra: (huomasin oikeesti vasta jo tämän kirjotettuani että olin jo tehny 6 XD) Suurimpia unelmiani listan muodossa: löytää poikaystävä joka rakastaa minua kaikista epätäydellisyyksistäni huolimatta, laihtua paljon mahan kohdalta ja olla lihaksikkaampi, olla onnellinen, löytää sitten kiva asunto ja työ Helsingistä tai Kuopiosta kun niiden aika tulee, omistaa oma chihu, matkustella ulkomailla kun en ole sitä ennen tehnyt, osata enkkua paremmin, ois ympärillä ihmisiä jotka rakastaa mua ja mä niitä, ois hauskaa & rentoa.
Huh, tulipas tekstiä. Vramaan oikeesti suurin syy siihen miks selitän mun blogiin aina niin paljon kaikkee ja että edes pidän blogia elämästäni on juurikin se, että minulla on yksinkertaisesti niin tylsä elämä ja liian vähän ihmisiä jotka välittää musta. Tämä alkaa mennä taas hirveäksi angstaamiseksi, ja ärsyttää kun alan aina ajatella, että mitäköhän lukijatkin ajattelee mun tilityksistä, mutta toisaalta, en ole käskenyt ketään tätä lukemaan, ja kyllä varmaan kaikki ovat jo huomanneet miten tylsää ja vaikeaa minulla aina on, että osaavat jo pysyä täältä poissa jos ja kun ei kiinnosta. :D
Okei mutta moro, oli taas kiva kirjotella ja paljastaa taas itestäni kaikkee vähän liikaa.
Np: My Chemical Romance - You Know What They Do To Guys Like Us In Prison (Live)
En tajua mikä minuun on mennyt, kun nukuin torstaina 40 minuuttia pommiin, ja ei edes ollut kahdeksalle meno vaan kymmenelle. Tietysti minulla on joka aamu tosi vaikeaa herätä, mutta nyt nukuin kahdesti pommiin viikon sisällä. Toivottavasti tämä tapa ei jatku joka torstaina...
Onneksi kuitenkin kerkesin bussiin, vain aamupala jäi vähän vähemmälle. Kai se on totta että jotkut asiat tekee stressin alaisena paljon nopeammin, kuten aamutoimet.
Torstaina asuni näytti tältä:
♥ farkut: Seppälä♥ huppari: H&M (lastenpuoli)
♥ hihaton: H&M (organic gotton)
♥ avainkoru: Glitter♥ valkoinen kaulakoru: Seppälä
♥ panta: Accessorizes
♥ siipikorvikset: Vilulta
♥ reikähanskat: Tykkimäki
No joo tuli sitten väärin päin tää kuva ei voi mtn. :D
Torstaina kun käytiin taas siistimässä meidän kirpparipöytää, niin samalla käytiin myös Seppälässä katsomassa alet läpi. Mukaan sitten lähti -70% alennuksessa olleet mustat ja ruskeat helmet, jotka tuli sitten maksamaan yhteensä 3€. Houkuttelevammalta näytti vaaleanpunaisten ja mustien helmien yhdistelmäsetti, mutta päädyin sitten noihin ruskeisiin kun vaaleanpunaisia helmiä minulla jo on.
Perjantaina meillä olisi pitänyt olla asiakaspalvelun & markkinoinnin tunnilla joku tuote-esittelyhomma, ja sitä varten olin ottanut esiteltäväksi lempi huulipunani mukaan, eli Wet'n'Wildin tummanpinkin ihanuuden. Tuote-esittely kuitenkin siirtyi seuraavaksi kerraksi, ja pitää sitten muistaa laittaa huuliini kyseistä punaa kuten perjantainakin. :DPerjantain asu:
♥ sydänneule: H&M♥ vetskaripaita & "kultaiset"farkut: Jim&Jill
♥ toinen kaulakoru (jossa mustat ja kultaiset helmet): Ninja♥ toiset kultaiset helmet: Allulta
♥ shokkipinkki rusetti: Backstreet
♥ sydäntimanttikorvikset: H&M
♥ kultaiset rannekorut: Seppälä
♥ toiset rannekorut: itse tehtyjä
Oli muuten kaikki noista asuni helmistä toisiinsa täydellisesti sopivia kulmikkaita helmiä. :P
Ää huono kuva mutta tossa näkyy läheltä toi tosiaankin shokkipinkin värinen rusetti, joka näyttää aina vähän erisävyiseltä eri valaistuksissa. Näkyy tuossa myös mun "jokerisilmämeikkejä", eli valkoista ja pinkkiä luomiväriä selkeällä rajalla eikä mitenkään häivytetysti.
Katsoin tämän viikon kolmena arvipäivänä heti kotiin tultuani neljä jaksoa Sinkkuelämän kuudennetta tuotantokautta, ja tänään heti herättyäni taas, ja tähän tapaan voisi vaikka tottua. Harmi vain että enää on jäljellä vain yksi dvd eli varmaan neljä jaksoa katsomatta. :( I need more!
Tuo tuotantokausihan on siis Allulta lainassa kuten kerroinkin, samoin kuin ne Hugleikur Dagssonin kaksi kiirjaakin. Alla oleva kuva muistaakseni tokasta eli "Onko tämä muka hauskaa?" kirjasta.
Tänään Sinkkisten katsomisen lisäksi kävin vanhempieni kanssa tätini synttäreillä, ja samalla näin taas serkkujani Katjaa ja Riikkaa. Pelattiin (tai no minä pelasin) Nintendo Wiitä. :D
Muistan kun vielä vuosi sitten menin serkkujeni luokse melkein joka koulupäivä, kun olimme samassa koulussa ja he asuvat sitä lähellä, mutta nykyään näen heitä paljon harvemmin kun nykyään olen kauppiksessa. :( Harmi että juuri koulumuutokset vaikuttavat niin paljon koko elämään, vaikka osa muutoksesta on tietysti positiivista. Samalla pitää kuitenkin kestää myös ikävätkin muutokset, mutta se on valitettavasti aika välttämätöntä. :/
Nyt kuitenkin vähän muihin aiheisiin, eli seuraavaan haasteeseen jonka moni on blogeissaan tehnyt, mutta koska kukaan ei minua ole siihen haastanut niin haastanpa sitten itse itseni! =D Haaste on siis tämä "Write six random things about yourself" -juttu, sorry en nyt laita niitä muita ohjeita kun kukaan ei mua haastanu enkä mäkään haasta ketään.
Yritän nyt siis kertoa joitain asioita mitä en ole vielä koskaan/pitkään aikaan maininnut.
1. En ole koskaan seurustellut. Ja viikon ja yhden yön päästähän olen 16. Tämä tuntuu todella säälittävältä moniin muihin verrattuna, joilla on ollut vähintään 5 poikaystävää. Ja ei tämä muuten olisi edes niin "outoa", mutta kun en ole muutenkaan ollut poikien kanssa melkein ollenkaan tekemisissä, että taitaa minusta tulla tällä vauhdilla vanha piika.
2. Minulla on vain kaksi hyvää ystävää, ja sitten kolme tärkeää serkkua, joille voin puhua omista asioistani. Yhtä serkuista eli Hannaa näen kuitenkin vain n. 6 kertaa vuodessa, ja näitä kahta muuta eli Katjaa ja Riikkaakin nykyään harvemmin kuin ennen, ja he ovat minua muutenkin nuorempia. Toista näistä hyvistä ystävistä sitten näenkin joka arkipäivä, ja kyseessähän on siis Allu. Olemme olleet seiskaluokkaa lukuunottamatta aina samalla luokalla, ja toisemme olemme siis tunteneet melkein kymmenen vuotta (jos ei enemmänkin, kun tiesimme toisemme varmaan jo päiväkodissa). Toisen eli Vilun olenkin sitten tuntenut yli kymmenen vuotta, kun hän muutti naapuriimme ollessani 5-vuotias, mutta ei hän kyllä enää nykyään naapurissamme asu. Toivon että voisin nähdä häntäkin useammin, koska hän on kuitenkin yksi parhaimmista tyypeistä ikinä.
Näiden läheisimpien henkilöiden lisäksi en voi oikeastaan sanoa että minulla olisi muita kavereita, mitä nyt koulussa muutamalle luokkalaiselle saattaa joskus jotain sanoa + sitten jotain nettituttavia. Olen näistä syistä siis aika yksinäinen, enkä tosiaankaan sellainen "kaikkien kaveri" -tyyppi, joka bilettää joka viikonloppu. Oho tuli kunnon selostukset tähän kakkoskoohtaan. :D Mutta koko kakkoskohdan pointtinahan oli että minulla on tosi vähän kavereita, ja syitä siihen on mm. ujouteni ja epäsosiaalisuuteni. Muuten en sitten tiedä mikä on vikana, ehkä tämä pärstäni.
3. Vaikka en muuten ole yhtään musikaalinen, eli en soita mitään enkä osaa laulaa, niin silti musiikki on yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Kuuntelen sitä aina koneella ollessani (eli 24/7 vapaa-ajalla) ja muutoinkin paljon iPodistani. Pääni varmaan oikeasti räjähtäisi jos en voisi kuunnella lempibändejäni ja etsiä koko ajan uusia. Last.fm on myös aina päällä, ja sinne tein tunnuksen viime maaliskuun 13. päivänä. Siinä ajassa olen kuunnellut kappaleita pelkästään koneella ollessani n. 22437, eli n. 72 kappaletta päivässä. Tarkemmin pääset tutkailemaan musamakuani TÄSTÄ. Niin ja vaikka en osaakaan laulaa, niin silti tulee äänihuulia kidutettua kylläkin täällä omassa huoneessani ja kun musa on tarpeeksi kovalla. ;)
4. Olen aina tykännyt eläimistä, ja pienenä halusinkin eläinlääkäriksi tai eläintenhoitajaksi. Elämäni aikana meillä on ollut 4 koiraa (+ Pimun 2 pentua päälle 2kk), 3 kissaa, 2 albiinohiirtä, kääpiöhamsteri, 2 undulaattia, 8 gerbiiliä + pienenä kesällä aina sisiliskoja Vilun kanssa. :''DD Monta vuotta olen haaveillut lyhytkarvaisesta chihuahuasta, ja siitähän tämä blogini/nettinimenikin on tullut. Näyttää kuitenkin siltä että chihun saan vasta aikuisena. Sitten onkin ongelmana mm. yli tonnin hinta...
5. En osaa tehdä oikeasti yhtään mitään erityisen hyvin, eikä minun kohdallani päekään se että "jokainen on paras jossakin". Kiva jos olisin edes vähän normaalia parempi jossain jutussa, mutta enpä ole. Tämä on masentavaa kun ei ole mitään erikoistaitoja ja muita. Aina on vain joko surkea tai tasapaksu. Mutta oma vikani sekin vain on kun olen liian laiska vaikka aloittamaan jotain harrastusta...
6. Yksi suurimmista peloistani on kummitukset ja muu yliluonnollinen. Monen mielestä voi olla todella tyhmää uskoa mihinkään kummituksiin sun muihin, mutta en mahda sille mitään vaikka haluaisinkin. Tästä syystä pelkäänkin mm. pimeää, enkä voi nukkua pilkkopimeässä yksin. Muita pelkojani on mm. se, etten voi uida järvessä yksinään muuten kuin ihan matalalla ja en kyllä missään järven keskellä seurankaan kanssa. En kuitenkaan pelkää esim. uimahalleissa vettä yhtään, vaan tykkään hirveästi sukeltelusta ja muusta hillumisesta vedessä.
Extra: (huomasin oikeesti vasta jo tämän kirjotettuani että olin jo tehny 6 XD) Suurimpia unelmiani listan muodossa: löytää poikaystävä joka rakastaa minua kaikista epätäydellisyyksistäni huolimatta, laihtua paljon mahan kohdalta ja olla lihaksikkaampi, olla onnellinen, löytää sitten kiva asunto ja työ Helsingistä tai Kuopiosta kun niiden aika tulee, omistaa oma chihu, matkustella ulkomailla kun en ole sitä ennen tehnyt, osata enkkua paremmin, ois ympärillä ihmisiä jotka rakastaa mua ja mä niitä, ois hauskaa & rentoa.
Huh, tulipas tekstiä. Vramaan oikeesti suurin syy siihen miks selitän mun blogiin aina niin paljon kaikkee ja että edes pidän blogia elämästäni on juurikin se, että minulla on yksinkertaisesti niin tylsä elämä ja liian vähän ihmisiä jotka välittää musta. Tämä alkaa mennä taas hirveäksi angstaamiseksi, ja ärsyttää kun alan aina ajatella, että mitäköhän lukijatkin ajattelee mun tilityksistä, mutta toisaalta, en ole käskenyt ketään tätä lukemaan, ja kyllä varmaan kaikki ovat jo huomanneet miten tylsää ja vaikeaa minulla aina on, että osaavat jo pysyä täältä poissa jos ja kun ei kiinnosta. :D
Okei mutta moro, oli taas kiva kirjotella ja paljastaa taas itestäni kaikkee vähän liikaa.
Np: My Chemical Romance - You Know What They Do To Guys Like Us In Prison (Live)
Friday, January 16, 2009
Listo el Pato
Abbondanzieri será el arquero de Boca en el 09: Bianchi aceptó pagar 300 mil euros y hoy será anunciado el acuerdo.
Si llegamos hasta acá, es imposible que no venga. Ya está, olvidate". Roberto Abbondanzieri será el arquero de Boca en el 2009. A media tarde, la frase de un integrante de la negociación era apenas una confirmación de lo que vendría después. A esa altura del día, Carlos Bianchi ya había aceptado estirar la oferta a los 300 mil euros que pretendía el Getafe. Hasta ese momento, había una diferencia del 100 mil que había estancado la negociación al punto que ninguno quería moverse de su postura. Pero todavía faltaba acordar la forma de pago. Y eso sucedió por la noche. Ya está, entonces: Ischia tendrá el arquero que quería y el Pato pegará la vuelta por dos años para retirarse en el club en el que ganó todo.La negociación no fue sencilla en estas horas. Porque incluso una vez que se llegó un acuerdo en la cifra que Boca iba a pagar por la salida del Pato, los españoles se pusieron firmes en cuanto al pago: querían que fuera al contado. Eso hizo demorar otra vez el arreglo final y obligó al Virrey a negociar un acuerdo que no implique poner todos los billetes sobre la mesa y sí establecer una fecha cercana de pago. Un tiempo que le permitiría, por otra parte, ver si el club puede vender algún jugador (Morel, Dátolo...) y así hacerse de efectivo para liquidar uno de los temas principales del inicio de su gestión: el arquero. Por eso, recién por la noche hubo un acercamiento entre ambas posiciones y asunto terminado.Por la mañana, el Pato había blanqueado la situación en conferencia de prensa. Y si bien a esa hora su pase no estaba definido, decidió contar públicamente que la oferta era real y que su chance de irse, cierta. "Uno se siente orgulloso de que un club como Boca te pida. Hay una posibilidad y se está estudiando cómo hacer".Seguramente, entonces, hoy será el día del anuncio oficial. Abbondanzieri, de 36 años, firmará dos años de contrato y su idea, así, es retirarse en Boca. De todos modos, recién se sumaría a la pretemporada en Tandil la próxima semana. Como Getafe protestó la roja que le sacaron en el último partido ante Numancia, si el viernes lo autorizan a jugar (le pondría en suspenso la fecha de sanción que ya le dieron), el domingo sería titular para despedirse de la gente ante Racing de Santander. Si esto se da así, luego embarcaría para llegar al país y ponerse a las órdenes de Ischia en Tandil. Y hasta es probable que si se dan las condiciones, haga su presentación-regreso en el superclásico del 24, en Mardel. Listo el Pato.
"Es un gran desafío"
Después de debutar en la final frente a Tigre, Josué Ayala tendrá su primera vez como titular.
Todavía lo encandilan los flashes a Josúe Ayala. Posa para los fotógrafos y, aunque se autodefina como un chico tímido, ya se enchufó el chip. Ahora, es el arquero titular de Boca. Sin embargo, ese título no lo agobia. "Me preparé toda la vida para esto", dice el pibe que si hoy arrancara el Clausura custodiaría los tres palos. De hecho, mañana frente a San Lorenzo tendrá su bautismo desde el arranque.Los 20 minutos que disputó en la final del campeonato pasado ante Tigre le cambiaron la vida a este arquero que jugó de nueve en una gira con las Inferiores y que debió manejar un remís para mantener a su familia. Padre desde los 17, creció de golpe. Tanto en la vida como en el fútbol. "Es un desafío importante y espero estar a la altura de las circunstancias", dice de la chance que tiene ante el Ciclón.Más allá de que volverá Abbondanzieri y que Javier García estará recuperado en un mes, Ayala está chocho con la posibilidad de empezar el año jugando. "Por más que sea un partido de verano, hay que demostrar. Esto es Boca".
Todavía lo encandilan los flashes a Josúe Ayala. Posa para los fotógrafos y, aunque se autodefina como un chico tímido, ya se enchufó el chip. Ahora, es el arquero titular de Boca. Sin embargo, ese título no lo agobia. "Me preparé toda la vida para esto", dice el pibe que si hoy arrancara el Clausura custodiaría los tres palos. De hecho, mañana frente a San Lorenzo tendrá su bautismo desde el arranque.Los 20 minutos que disputó en la final del campeonato pasado ante Tigre le cambiaron la vida a este arquero que jugó de nueve en una gira con las Inferiores y que debió manejar un remís para mantener a su familia. Padre desde los 17, creció de golpe. Tanto en la vida como en el fútbol. "Es un desafío importante y espero estar a la altura de las circunstancias", dice de la chance que tiene ante el Ciclón.Más allá de que volverá Abbondanzieri y que Javier García estará recuperado en un mes, Ayala está chocho con la posibilidad de empezar el año jugando. "Por más que sea un partido de verano, hay que demostrar. Esto es Boca".
"Yo juego donde sea"
Pochi Chávez, el autor del gol del campeonato, quiere ganar más terreno, no importa el puesto.
Se ríe Pochi cuando se le dice que fue el autor del gol del campeonato. Y se pone contento porque Olé le trajo suerte. "Cuando no jugaba, había dicho en una nota que soñaba con jugar el último partido partido y que salgamos campeones con un gol mío, je", rememora ahora, instalado en Tandil y "enchufadísimo" porque mañana, aunque Ischia no lo confirmó, será titular frente a San Lorenzo.Cristian Chávez, a sus 22 años, aún mantiene esa inocencia adolescente. Quizás, eso es lo que le lleve a decir, entre risas, que el torneo de verano es "tan importante como la Libertadores". Por eso, asegura que ante el Ciclón dejará "todo. Es un partido importante para mostrarse y que el técnico te vea". Y esas ganas de jugar siempre y de consolidarse como titular se ven reflejadas en estos primeros días de pretemporada. Ayer, fue uno de los mejores en los trabajos físicos.El volante ("juego dónde sea, pero la posición en la que me siento más cómodo es de enganche") es uno de los mimados por Palermo, uno de sus compañeros de habitación (junto a Krupoviesa). "Es mi segundo padre", reconoce y cuenta que Martín se pondrá "contento si arranco el año con todo".
Se ríe Pochi cuando se le dice que fue el autor del gol del campeonato. Y se pone contento porque Olé le trajo suerte. "Cuando no jugaba, había dicho en una nota que soñaba con jugar el último partido partido y que salgamos campeones con un gol mío, je", rememora ahora, instalado en Tandil y "enchufadísimo" porque mañana, aunque Ischia no lo confirmó, será titular frente a San Lorenzo.Cristian Chávez, a sus 22 años, aún mantiene esa inocencia adolescente. Quizás, eso es lo que le lleve a decir, entre risas, que el torneo de verano es "tan importante como la Libertadores". Por eso, asegura que ante el Ciclón dejará "todo. Es un partido importante para mostrarse y que el técnico te vea". Y esas ganas de jugar siempre y de consolidarse como titular se ven reflejadas en estos primeros días de pretemporada. Ayer, fue uno de los mejores en los trabajos físicos.El volante ("juego dónde sea, pero la posición en la que me siento más cómodo es de enganche") es uno de los mimados por Palermo, uno de sus compañeros de habitación (junto a Krupoviesa). "Es mi segundo padre", reconoce y cuenta que Martín se pondrá "contento si arranco el año con todo".
"Román es el mejor"
Gracián admite que jamás podrá jugar por Riquelme y, en cambio, sueña con jugar con su ídolo.
Sería injusto que me pusiera a pensar '¿cuándo voy a jugar si está Riquelme?'. Carlos me dio oportunidades y siempre me tuvo en cuenta. Lo que sí me gustaría es jugar con Román. Sería bárbaro". Leandro Gracián sabe que es segundo, pero no se siente un segundo. Es consciente de que pelea el puesto con el "mejor jugador del fútbol argentino". Por eso, dice, debe aprovechar cada chance. Y mañana tendrá la primera de este 2009. Tras convertir un gol en la práctica de fútbol de ayer, Ischia le ratificó la confianza y le dará la 10 en el arranque del año. Sí, la camiseta de su ídolo Riquelme. Es tan fanático de JR que alguna vez reconoció que pegó pósters suyos en la habitación. Ahora, el hecho de tenerlo como compañero le permite "aprender, por ejemplo, a aguantar la pelota".Tentado por varios clubes del exterior que le ofrecían titularidad asegurada, el Tano prefirió quedarse en Boca. "Te acostumbrás a pelear todo lo que jugás. Igual, el mercado de pases más importante es en junio y no en enero". Se verá si en seis meses abandonará el club. Mientras tanto, goza de una nueva oportunidad. Segundos, afuera.
Sería injusto que me pusiera a pensar '¿cuándo voy a jugar si está Riquelme?'. Carlos me dio oportunidades y siempre me tuvo en cuenta. Lo que sí me gustaría es jugar con Román. Sería bárbaro". Leandro Gracián sabe que es segundo, pero no se siente un segundo. Es consciente de que pelea el puesto con el "mejor jugador del fútbol argentino". Por eso, dice, debe aprovechar cada chance. Y mañana tendrá la primera de este 2009. Tras convertir un gol en la práctica de fútbol de ayer, Ischia le ratificó la confianza y le dará la 10 en el arranque del año. Sí, la camiseta de su ídolo Riquelme. Es tan fanático de JR que alguna vez reconoció que pegó pósters suyos en la habitación. Ahora, el hecho de tenerlo como compañero le permite "aprender, por ejemplo, a aguantar la pelota".Tentado por varios clubes del exterior que le ofrecían titularidad asegurada, el Tano prefirió quedarse en Boca. "Te acostumbrás a pelear todo lo que jugás. Igual, el mercado de pases más importante es en junio y no en enero". Se verá si en seis meses abandonará el club. Mientras tanto, goza de una nueva oportunidad. Segundos, afuera.
Un vecino de Palermo
"Ojalá se recupere pronto", dice Lucho sobre el Loco. Y avisa: "Podemos jugar juntos".
A pesar de que ya pagó el precio de los intensos trabajos físicos del arranque de la pretemporada y anda con los gemelos cargados, Figueroa no se quiere perder el partido contra San Lorenzo. Sabe que se viene una dura competencia por el puesto y es consciente de que no puede regalar nada porque el regreso de Palermo ya está a la vuelta de la esquina.-Cuando hablás con tu familia o tus amigos, ¿decís 'ojalá que Martín se tome más tiempo'?-No, para nada. Lo importante es estar todos bien y tirar para adelante, como lo hice desde que llegué, siempre alentando al compañero que le tocara jugar. Al principio, estaba Lucas (Viatri) y siempre lo apoyé. Esto es un grupo y la clave es que el equipo gane.-¿Se siente la sombra de Palermo?-Se siente que es un gran jugador que le dio mucho al club. Ojalá que se recupere pronto. Estoy seguro de que el que esté afuera, va a estar apoyando.-¿Pueden jugar juntos?-Seguro. Con Lucas estuvimos varios partidos juntos en el último torneo y no tuvimos problemas.-¿Boca tiene los mejores delanteros del país?-Tiene grandes delanteros y de mucha jerarquía.-¿Pero son los mejores?-No sé. No quiero entrar en polémicas, je.
A pesar de que ya pagó el precio de los intensos trabajos físicos del arranque de la pretemporada y anda con los gemelos cargados, Figueroa no se quiere perder el partido contra San Lorenzo. Sabe que se viene una dura competencia por el puesto y es consciente de que no puede regalar nada porque el regreso de Palermo ya está a la vuelta de la esquina.-Cuando hablás con tu familia o tus amigos, ¿decís 'ojalá que Martín se tome más tiempo'?-No, para nada. Lo importante es estar todos bien y tirar para adelante, como lo hice desde que llegué, siempre alentando al compañero que le tocara jugar. Al principio, estaba Lucas (Viatri) y siempre lo apoyé. Esto es un grupo y la clave es que el equipo gane.-¿Se siente la sombra de Palermo?-Se siente que es un gran jugador que le dio mucho al club. Ojalá que se recupere pronto. Estoy seguro de que el que esté afuera, va a estar apoyando.-¿Pueden jugar juntos?-Seguro. Con Lucas estuvimos varios partidos juntos en el último torneo y no tuvimos problemas.-¿Boca tiene los mejores delanteros del país?-Tiene grandes delanteros y de mucha jerarquía.-¿Pero son los mejores?-No sé. No quiero entrar en polémicas, je.
Subscribe to:
Posts (Atom)
