I miss you already

Yksi syy siihen miksi en ole postannut on se, että eilinen oli yksi kamalimmista päivistä elämässäni. Menetimme nimittäin yhden perheenjäsenistämme, 11-vuotiaan Napsu-beaglen.
(kuvat otettu eilen)

Kestohymy.
Napsulla alkoi olemaan monia vanhuuden vaivoja, ja vanhemmistani oli parempi että se päästetään tuskistaan, ja viimeinen eläinlääkäriaika oli eilen klo 16.15.






Olin jo valmistautunut lähtemään lääkärille mukaan, mutta en sitten viime hetkellä kyennyt. Jäin yksin odottamaan kotiin perheeni paluuta.
Näin iloisena Napsu vielä eilen odotti herkkupalan saamista.


En ole varmaan ikinä itkenyt niin paljon kuin eilen. Yritin kuitenkin Napsun viimeisenä päivänä ottaa siitä paljon kuvia ja muutaman videonkin.

Huomaa sydän tassujen välissä.
Napsun vasen tassu oli tuollainen ihan Napsun syntymästä asti. Siinä oli siis vain kolme varvasta ja se oli muutenkin oudon muotoinen.
Hautajaiset olivat heti kun porukat tulivat kotiin. Asumme omakotitalossa aika korvessa, joten Napsu haudattiin entisen koiramme dreeveri-Romin viereen. Romi kuoli 11 vuotta vuotta sitten, samoihin aikoihin kun otimme Napsun. Olin silloin ykkösluokalla.
Napsusta jää erityisesti mieleen sen sametinpehmeät korvat, äänekäs kuorsaus, ruokahalu jollaista ei ole kellään muulla (se söi ihan mitä vaan), vähän pulska olemus, sen leikit Pimun ja Remun kanssa, ja tietysti lukuisat muut muistot vuosien varrelta.

En unohda sinua ikinä, rakkaudella Mara. ♥

Napsu 10.7.1998-21.7.2009.
Haudalle tulee vielä Romille ja Napsulle yhteinen risti.
I guess this is a part where you look at me and say goodbye.

Hoops bloody hoops

Korvikset kuukivestä, granaatista ja labradoriitista. Onneksi tein nämä loppuun, koska patina viimeistelee hienosti tuon väriyhdistelmän. Meinasin luovuttaa välillä, koska kieputtelu tökki koko ajan ja pihdeille oli tosi vähän "tilaa"... ja korupiikkien kiekautukset ovatkin vähän sitä orgaanisempaa muotoa.



Näitä on maailmalla nähty paljonkin ja vaikka olivatkin työläät niin takaraivoon jäi kutkuttumaan ajatus muistakin väriyhdistelmistä.

Celebrity in news this week

Kuinkas sitten kävikään

Se granaattisormus, joka lensi pöpelikköön löytyi! Tuolla se oli naapurin puolella horsmien seassa. Riemulla ei ollut rajaa, mutta tänään huomasin, että kivi oli saanut sen verran ruman naarmun poskeensa, että se hymy hyytyi sitten.

Ajattelin käyttää sormusosan uusiksi ja sahasin kastikan kivineen pois. Tuli aika iso viilto puolipyöreään lankaan, mutta varastosta löytyi onneksi neliskanttinen onyx tilanteen pelastamaan.



Ärsyttäviä vaan ovat nuo neliskanttiset. Nurkat on vaikeita ja melkein meni pipariksi tämäkin, mutta hiomalla onneksi sai tilannetta korjattua. Tykästyin ja niin mieskin. On vähän tuollaista kantasormuksen tuntua.

Rähjääntynyt mirri

Kokeilin tällä kertaa "piirtää" hopeaan kaivertimella. Jotain tarpeeksi yksinkertaista muotoa, koska en osaa piirtää! Tämä Hello Kittyn yksittäiskappale on kyllä raukka niin räjähtäneen näköinen, mutta tulipahan kokeiltua :D



Luonnossa tuo näyttää ihan hyvältä kaukaa katsottuna, mutta lähempi tarkastelu näyttää siltä, kuin olisi kyntänyt pellolla ilman jousitusta... tai sitten mun karkkikaivurilla on hyppykuppa.

Ja niinkuin moni muukin, menin kans uteliaisuuttani Bloglovin'a vahtaamaan, namiska tuolla sivupalkissa.

Ketjuja ja kummeja

Jestas mikä hopian tuhuloo päivä! Seuraava järkevä aluevaltaus olisi sillä perusteella valaminen :D Tajusin siirtyä turvallisimmille vesille lopulta, joten jotain yksinkertaista siis.




Verkkoketjuja. Kummipojalle tein jo aiemmin samaisesta langasta ketjun, jonka sisään tungin paksua kuminyöriä, tuli aika mukavan rouhea muutoinkin muhkeaan ketjuun. Ketjun aloitus ensikertalaiselle oli "mielenkiintoista", mutta taas roikotustekniikka selkeytti alkua kummasti! Tosi yksinkertainenhan tuo on muuten punoa, mutta renkuloita meni niin paljon, että alkoi jo sahailu tulla korvista pihalle.

Ja pakolliset rinkulat vuorikristallien kera. Eihän täältä muuta enää löydäkään!

Punaiset huulet

Monta kertaa on tullut ihmeteltyä, miksei helmitarjonnassa ole kunnon punaista väriä. Tilasin ensimmäistä kertaa korallia ja sopii oikein hyvin punaisten huulten kaveriksi. Tein niistä nilkkaketjun, rannekorussa punaista akaattia, ei ihan niin hyvä enää. Täydellisen punaiset, isot makeanvedenhelmet kummittelee mielessäni nyt jatkuvasti...



Isoja rinkulakoruja on tullut väännettyä tosi paljon. Tykkään itsekin tuosta rannekorun mallista tosi paljon - kevyt ja näyttävä kesäkoru.

Jotain uutta tekisi mieli kokeilla. Katri bloggasi etsaamisesta ja samat surffailut oli täälläkin viikonloppuna käynnissä, mutta luovuin ajatuksesta, kun luin Katrin postauksen. Aivan liian vaarallista tälle koheltajalle!