"Mees ny sinne"

Kokeiluluontoinen iltapuhde. Kuinka sattuikin tuo kolme millinen rhodolitegranaatti mahtumaan pienen porailun jälkeen tuonne Balin hopeahattuun :D

Typerä sattuma

Jenniriipuksen etsatuista kohokuvioista ja mustasta patinasta tuli mieleen uusi idea ja kun sormus tuli valmiiksi, niin eihän se mikään uusi idea enää ollutkaan... Olisi pitänyt googlettaa etukäteen, täällä Pohojammaan luvatussa salmiakkilandiassa kaikki on jo keksitty! Että pitikin sattua, tämän kanssa ihan liikaa samaa näköä. Sujautetaan tämä sitte oman miehen sormeen. Kiitos, anteeksi ja JEBOU vaan! Ei olisi pitänyt käydä lauantaina Duudsonien uudessa ravintolassa :D

Ja sormusteemaan vielä jatkoa kihlasormuksilla.  Onnea Riitta & Nina!

Simppeliä linjaa

Vähän hurjalta tuntuu tässä vaiheessa sanoa, mutta jos joululahjakoruja haluaa tilauksesta tietynlaista, niin nyt on aika ottaa yhteyttä! Ehtii sitten tilata materiaaleja ja tekemäänkin niistä jotain. Omat suosikkini lahjakoruja ajatellen, ovat makeanvedenhelmikorut. Simppeliä, mutta laadukkaat helmet eivät juurikaan muuta lisuketta kaipaa.

Osa näistä jo löytyy kaupasta, mutta päivittelen vielä viikonlopun aikana lisää.

Nyt ei keksi otsikkoa

Mojautin oikein huolella kummivasaralla sormeen pihikiviä laittaessa ja nyt alkaa taas koruilukin luonnistua. Aika on mennyt toteen kyllä surffaillessa ja kiviä kuolatessa, joten ehkäpä tilaan pitkästä aikaa kunnon satsin kiviä...

Hauska stressilelu aventuriinista eli riveting tekniikalla kiinnitetty kivi sormuksen runkoon ja kiveä voi pyöritellä. Kivi ei ole luonnossa aivan noin tumma.

Isoja rinkuloita ja isoja kivimöllyköitä kaulakorussa. Savukvartsin seurana merilasihelmi, aika lyömätön väriyhdistelmä.

Kasimillisiä värjättyjä tiikerinsilmiä rannekorussa, näitä löytyy muutama eri variaatio kaupasta.

Linnut langalla

Sormuspino

Monessa blogissa on näkynyt monenmoisia rinkuloita sormeen, etten oikein enää edes tiedä mistä villitys lähti liikenteeseen. Pikkaisen heitin kehiin jotain ekstraa eli yhdessä sormuksessa on ihana puoliporattu makeanvedenhelmi. Toinen rinkuloista taottu, toinen satinoitu. Tosi kapoisat rinkulat puolipyöreästä langasta.

Keväisiä kukkasia

Etsyssä olen monta kertaa törmäillyt kaikenlaisiin kukkasormuksiin ja päätin testata Lucite kukkien kestävyyttä. Todella suloisia, mutta kun Lucite on muovia niin epäilen suuresti kestävyyttä, mutta ompahan nyt ainakin omaa sormea somistamassa.

Pari kukkaa sain säpäleiksi vasaralla näitä niitatessa. Toisen niittauskin epäonnistui, lanka jäi liian lyhyeksi ja tuli vähän toispuoleinen pitävyys...

Kivenistutus pitkästä aikaa

Kivenistutukset ovat jääneet vähemmälle, mutta ei ne taidot näköjään mihinkään unohdu. Sormus on taas tällainen simppeli juttu, mutta nyt tuli sellainen olo, että seuraavaksi tohtinee jo ruveta kikkailemaan näiden kanssa... Sormus löytyy kaupasta ja muutakin uutta tulee ripotellen. Alkaa tuo oma tyyli paremmin löytyä, joten niillä mennään kesää kohti.

Hiekkavaluja

Tuskailin eilisen hiekkavalujen kanssa, homma vie yllättävän paljon aikaa - siis silloin, kun tamppaat ja tasoittelet hiekat huolellisesti jne. Yksikään valu ei näistä huolellisista esivalmisteluista huolimatta onnistunut, kunnes puolihuolimattomasti tunget hiekkaan vielä yhden amatsoniittikukan ja sydämen muotoisen hopeafoliohelmen. Jokseenkin sopii hyvin taas meikäläisen Hannu hanheiluun...

Sydämestä näkee hyvin tuon huolettomamman valun seuraukset. Ihan pienikin hiekanmurunen muotin jäljiltä jättää heti jäljet valuunkin. Jos hiekkavalut kiinnostavat niin se on tehtävä kyllä autotallissa tms. siitä tulee nimittäin hirveä käry, kun hiekka palaa ja se käryn maku jää kurkkuun pitkäksi aikaa :/

ÄHH, vol 18

Pikkasen laahataan perässä enkä uskalla luvata ensi viikolle kovin aktiivista päivitystahtia, kun mies viettää lomaa. Katsotaan, vyöryykö päälle inspis illan pimeinä tunteina vai mitä tapahtuu.

Nyt kuitenkin jotain uutta jännää! Pääsin viimein ja vihdoin hiekkavalujen kimppuun kierrättämään hopeajämiä. Muotiksi otin ison kuvionapin ja siitä syntyi tuollainen iso möhkyläsormus... painoa sormuksella on peräti 14g o_O

 

 

ÄHH, vol 10

Eilen illalla innostuin kokeilemaan "riveting" tekniikkaa ja kannusti kyllä jatkamaan. Kokeilin ensin "niitata" pari jämälevyä yhteen paksulla hopealangalla, jonka päät sitten vasaroidaan lyttyyn ja elementit pysyvät kiinni toisissaan ilman juotoksia. Sehän se onkin houkutteleva ajatus, hopeaan voisi niittailla vaikka mitä materiaaleja...

 

Syntyi sormus ja helmivisio oli alkujaan ihan toinen. Tuolla olisi ollut mahtavan välkkyviä labradoriittirondelleja, mutta kuinka ollakaan olivat sitten reiät vinossa sen verran, että olisivat olleet sormuksessa kenossa. Kokeilin sitten swarolla eikä mennyt rikki ;) Pitää testailla kuinka swaro kestää käytössä, sillä olisihan nämä aika söpöjä pikku bling sormuksia Swarovskien monissa eri väreissä...

ÄHH, vol 8

Kahdeksannen päivän koruna sormus. Hopealätkän halkaisija on noin 2cm, pinta skrympattu ja pääkallopunsseleilla pyöristetty vähän muhkeammaksi. Tarkoituksena oli ottaa kuvaa myös sormessa kokoa hahmottamaan, mutta niinpähän loppui kamerasta virta taas kesken leikin.

Seuraavaksi varmaan pitää niitä helmiäkin ujutella taas mukaan!

Joulu mielessä

Pikkuhiljaa alkaa olla ajatukset jo jossain muualla kuin korujen teossa ja viimeiset kaupan päivitykset taitavat olla tässä tälle vuotta. Viimeiset tilaustyöt alkavat olla viimeistelyä vaille valmiina ja pääsen siivoamaan räjähtäneen näköistä työhuonetta :D

 

 

Nettikaupasta voi tilata pyhienkin aikana, mutta vastailen viiveellä. Jouluksikin ehtii vielä koruja tilailla, Itellan mukaan maanantaina lähetetyt ykkösluokan kuoret ehtivät vielä pyhiksi perille.

Less is more

Hopeavarastot ovat aika kukkurainen kasa nykyään, mutta missä on helmikasat? No, vähän on nauhojakin tullut osteltua, minkä viimeinen kuva todistanee. Ensimmäisessä kaulakorussa on peräti 14 millinen vuorikristalli ja hieno kuin mikä!

Sormusharjoitelmia

Tämä päivä meni tehokkaasti hopean ja hermojen tuhoamiseen, mutta oli pakko vaan jatkaa, kun matkan varrella sai hyviä oivalluksia. Kolmannella kerralla pääsin jo kivenistukseen, mutta en ole siihen täysin tyytyväinen. Nyt on kyllä sellainen olo, että opetus aiheesta olisi paikallaan, mutta taidan jääräpäisesti vaan jatkaa kokeilujani ja muhittaa teknisiä seikkoja pääkoppani sisällä. Ei ehkä järkevin polku yrittäjälle tehdä asioita kantapään kautta, mutta onnistumisen ilo kerryttääkin mielen rikkautta.


Aamulla heräsin jukelittomaan salamointiin ja rankkasateeseen, nyt taivas leiskuu punaisenaan ja pääsi vähän yllättämään kuvausolosuhteita. Sininen topaasi sentään on edukseen.


Yhteen sormusrunkoon juotin sydämen, kun ei sulanut ihan möhköksi.

Before & After

Ensin se oli sievä joskin iso satiinipintainen sormus 8 millisellä onyxillä. Sitten se sai patinaa pintaansa ja siitä tuli aivan erinäköinen. On se pienestä kiinni.

Sormien venyttelyä

Kaikenlaista kiirettä on elokuu pitänyt ja sama tulee jatkumaan vielä ensi kuun puolelle. Muutama helmipaketti on ollut matkallaan pari kuukautta ja varastossa ei ole oikein mitään - ei varsinkaan mitään inspiroivaa. Kertaakaan ei ole kolmen vuoden aikana paketti kadonnut, mutta nyt näyttää jo vähän epätoivoiselta. Mutta saahan niistä yksittäisistäkin, unohdetuista helmistä jotain aikaan :) Alkaa jo syksyä näkyä näissä kavereissa.

Modernimpi sormus

Taas vaihteeksi sormus ja näitä taitaa tulla lisää. Itse asiassa ensimmäinen tuollaisen "teräväperseisen" kapussin istutus, joka olikin helpompaa mitä kuvittelin. Mutta kovaakin on elämä, kun pitää kaikki kantapään kautta opetella - kärsivällisyys on hyveeni, mutta kyllä on kerpeleetkin lentäneet!


Kivenä 3mm ametisti.

Vielä on kesää jäljellä

Nauttikaamme tästä helleviikosta vaikka syksyn tuntua onkin jo iltaisin. Vähän laiskasti on koruja syntynyt, mutta sain vähän urakoitua uutuuksia kauppaan, kun mieskin läksi taas lomiltaan töihin. Taitaa tuo vuorikristallikuumekin pikku hiljaa laantua ;)

Kuinkas sitten kävikään

Se granaattisormus, joka lensi pöpelikköön löytyi! Tuolla se oli naapurin puolella horsmien seassa. Riemulla ei ollut rajaa, mutta tänään huomasin, että kivi oli saanut sen verran ruman naarmun poskeensa, että se hymy hyytyi sitten.

Ajattelin käyttää sormusosan uusiksi ja sahasin kastikan kivineen pois. Tuli aika iso viilto puolipyöreään lankaan, mutta varastosta löytyi onneksi neliskanttinen onyx tilanteen pelastamaan.



Ärsyttäviä vaan ovat nuo neliskanttiset. Nurkat on vaikeita ja melkein meni pipariksi tämäkin, mutta hiomalla onneksi sai tilannetta korjattua. Tykästyin ja niin mieskin. On vähän tuollaista kantasormuksen tuntua.