Tuskailin eilisen hiekkavalujen kanssa, homma vie yllättävän paljon aikaa - siis silloin, kun tamppaat ja tasoittelet hiekat huolellisesti jne. Yksikään valu ei näistä huolellisista esivalmisteluista huolimatta onnistunut, kunnes puolihuolimattomasti tunget hiekkaan vielä yhden amatsoniittikukan ja sydämen muotoisen hopeafoliohelmen. Jokseenkin sopii hyvin taas meikäläisen Hannu hanheiluun...
Sydämestä näkee hyvin tuon huolettomamman valun seuraukset. Ihan pienikin hiekanmurunen muotin jäljiltä jättää heti jäljet valuunkin. Jos hiekkavalut kiinnostavat niin se on tehtävä kyllä autotallissa tms. siitä tulee nimittäin hirveä käry, kun hiekka palaa ja se käryn maku jää kurkkuun pitkäksi aikaa :/
No comments:
Post a Comment