Aurinkoista Pääsiäistä!

Tämä päivä hienoista sadetta, huomenna aurinkoa ja viikonlopuksi lupailee 17 astettakin lämmintä :D Sateen myötä alkoi tyypit nostella kukkapenkeistä päitänsä... miltähän mahtavat lämmetessä jo näyttääkään. Kyllon jännää!

Jännää oli tämän auringonkin tekeminen. Hopeinen aurinko menee kierrätys sarjaan myöskin, säteet on tehty millisistä langan jämistä ja kaikki pyöreät läpyskät sain kasaan levynpalojen jämistä. Auringolla on korkeutta miltei 3cm, kivenä meripihka ja iloinen etsattu naamakin sieltä pilkistää.

Nautiskellaan auringosta, keväästä ja pyhäpäivistä!

Lisää hopean kierrätystä

Nämä valusydämet on jo kyllä niin nähty, mutta sopii teemaan. Jälleen valoin grillihiilen sisälle, tällä kertaa suurempi painos. Sydämellä on kokoa pari senttiä ja paksuutta parhaimmillaan 3-4mm. Kokeilin lisäksi etsausta, joka onnistui todella hyvin. Olin vähän skeptinen, koska epätasaiseen pintaan voi teippi jättää salakavalia onkaloita hapon syötäväksi.  Nimipuoli on kiiltävä ja toisen puolen jätin "luonnon tilaan" eli siellä sitä röpelöä riittää. Koru on pitkässä ketjussa, toimii!

Eilen muuten sain aikamoisen lastin PAKSUJA hopeaketjuja ym. sälää. Painoa reippaat 150g koko satsilla, mikähän mahtaa olla hopean grammahinta? Ja vielä vähän mittasuhteista, tuo iso tähtilukko on peukaloni kokoinen... Ja nämä pitäisi vielä malttaa sulattaa ja tehdä niistä yks juttu asiakkaalle. Pikkuisen nyt kyllä himmaan asian suhteen, taitaa olla valuvehkeet höyhänsarjalaisia näiden kanssa.

Lumen alta paljastuvat risut

Piti eilen oiken tuijotella sipulipenkkeihin ja lätäkön alta jo kurkisteli muutama tuimakatseinen tulokas risujen keskeltä. Illalla jämäloorasta löytyi pätkä paksumpaa hopealankaa, skrymppaantuneita ja kieroja - skrymppasin lisää ja juotin muutamia pieniä hopeaklönttejä hopearisuihin mukaan. Taoin kevyesti, patinoin ja huolimattomasti pyyhkäisin enimpiä patinoita pois, helmien värisävyt valkkasin orvokkien sävyjen mukaan. Kevät on täällä!

Jämistä Kalla

Jämäloorasta kaivettu vinksin vonksin sahattu sydän, joka taipui kallaksi. Tätä muotoilin jo aiemmin, mutta nyt työstin loppuun asti. Pienimmän pallopääpunsselin varsi sopi muotoiluun vallan mainiosti ja itse pallopäällä paukuteltiin vähän elävyyttä kukan sisuksiin.

Pieni jämäkippohaaste!

Hopean hinnan nousun myötä voimme vain todeta, että on meillä kalliit huvit! Alkaa pikkuhiljaa uskallus loppua kokeiluluontoisiin hopeaviritelmiin ja pitää oikein miettiä, mitä seuraavaksi tekee, ettei menisi sotkemiseksi. Tutkailin taas jämähopeakippoja (niitä on kolme) ja tuumasin, että kyllon ollu hopia joskus halpaa :D

Aika paljon pelastettavaa sieltä löytyikin, esimerkiksi vähän mössöksi sulaneita sormusrunkoja, huonosti sahattuja rinkuloita, paksuja vähän tärveltyjä rinkuloita ja paljon langanpätkiä. Ja tulihan niistä koruiksi asti, siispä haastan kaikki helmeilijät mukaan pieneen jämäkippotempaukseen!

Eli ideana yksinkertaisesti se, että sukelletaan sinne hopeajämien sekaan, tehdään niistä jotakin (edes komponentteja) ja blogataan pienen kertomuksen kera. Kuka lähtee mukaan?

Ensimmäisessä jämäkiposta pelastetut tärveltyneet hopearenkaat, jotka juotin ja hioin suurimmat möykyt pois. Sinne jäi nekin pienet kauneusvirheet kieputusten alle.. ja näitähän piisais!

Pari millisestä neliölangasta piti tekemäni joskus jotain kiiltävää ja tyyliteltyä - vaan tulipahan ihan kierot renkaat enkä saanut ilman muhkuroita enää siistin näköiseksi. Nyt paukutin ne linttaan ja punsseleilla kirjainta ympärille. Tuota paksua ketjua oli olematon reilu 10 senttinen pala ja nyt saatiin sillekin pituutta noilla isoilla tuplarenkailla.

Ja vielä vähän eläimellistä menoa. Se tavallinen tarina, runkoon jäi rumia jälkiä ja nyt paukuteltiin niitä lisää!

Tii-tityy

Ei ihan joka jätkä saakkaan tällaista synttärilahjaa! Miehellä on synttärit viikonloppuna ja yksi lahja on ollut jo hyvissä ajoin hankittuna - siinä lahjassa on vaan sen verran paljon omakin lehmä ojassa, että olen koko viikon mietiskellyt vielä jotain henkilökohtaisempaakin lahjusta. Mies puhui eilen illalla, että pääsee töistä suorittamaan Green Cardia ja sängynpohjalla se ajatus sitten iski tajuntaan. Nyt tehdään hopeinen tii!

Hyökkäsin aamusta naapuriin hakemaan tiitä ja hiekkavalujutut valmiiksi. Tohosta alkoi kaasu hiipua ja hopeat plörähti hiekkaan vähän kuin hidastettuna, sitten kuoli toho. Se "hidas" kohta on nimilaatan alla, se on siis vähän hoikempi siitä kohdasta, mutta nimilaatta personoi hienosti koko touhun. Kuppimaiseen "noukkaan" ei löytynyt sopivaa hiontajuttua ollenkaan, joten hioin vain tasaiseksi ja paksu rengas pitää golfpallon paikoillaan.

Nyt vielä kääritään lahja pakettiin ja jännitystä on itsellekin loppuun asti - ei varmana ole pientä haisuakaan siitä mitä paketista kääriytyy :D

 Pikku projekti onnistui täydellisesti - se on yhtä täydellinen kuin oma rakas.