Lisää hopean kierrätystä

Nämä valusydämet on jo kyllä niin nähty, mutta sopii teemaan. Jälleen valoin grillihiilen sisälle, tällä kertaa suurempi painos. Sydämellä on kokoa pari senttiä ja paksuutta parhaimmillaan 3-4mm. Kokeilin lisäksi etsausta, joka onnistui todella hyvin. Olin vähän skeptinen, koska epätasaiseen pintaan voi teippi jättää salakavalia onkaloita hapon syötäväksi.  Nimipuoli on kiiltävä ja toisen puolen jätin "luonnon tilaan" eli siellä sitä röpelöä riittää. Koru on pitkässä ketjussa, toimii!

Eilen muuten sain aikamoisen lastin PAKSUJA hopeaketjuja ym. sälää. Painoa reippaat 150g koko satsilla, mikähän mahtaa olla hopean grammahinta? Ja vielä vähän mittasuhteista, tuo iso tähtilukko on peukaloni kokoinen... Ja nämä pitäisi vielä malttaa sulattaa ja tehdä niistä yks juttu asiakkaalle. Pikkuisen nyt kyllä himmaan asian suhteen, taitaa olla valuvehkeet höyhänsarjalaisia näiden kanssa.

Kaikenlaista

Sininen on tulossa taas muotiin ja nyt sitä eksyi koruihinkin.

Mielenkiintoisia tuliakaatteja.

Samalla kaavalla rannekoru rutiilikvartseista.

Sama malli venyy vielä näyttäväksi kaulakoruksikin.

Olen omistanut tämän väriset potkuhousut joskus 30 vuotta sitten :D

Keväistä ja kepeää!

Pientä sievää.

Ihanan muhkea kaulakoru!

Vähän haastetta saada monta nimeä mahtumaan niin, että sirous säilyy.

Piilotettu rakkausviesti jossain tuolla...

Rouhea printtikoru

Asiakkaan isoon papuketjuun tuunattiin tyyliin sopiva riipus lasten nimillä. Aluksi mietittiin rinkulaakin, mutta kun sain jukelittoman ketjun käteeni niin otettiin suunnitelma B käyttöön. Rinkula olisi nimittäin ollut ketjun rinnalla ihan eriparia mittasuhteiltaan. Kuin tilauksesta silmiin osui 6 millistä neliölankaa, jos tuota nyt langaksi voi sanoa :D Mutta niin vain saatiin sopusuhtainen kokonaisuus aikaiseksi, koko komeudella on painoa liki 50g.

Aurinko taas tekee temppujansa ja heittää ikävät sävyt hopeaan, mutta kirkas ja kiiltävä on hän. Palkin vasemmassa reunassa nimet, päällypuoli kirkas.

Solar Plexus ja muutama muu

Pitkällinen korujumi ja motivaation puute koki viikonlopun aikana elpymisen merkkejä. Kolme viikkoa kestänyt flunssakin alkaa nyt helpottaa, että näköjään se mieli ja keho kulkee käsi kädessä. Siitä aasinsiltaa pitkin siis itse koruun: Solar Plexus.

Tutkailin joku aika sitten kivien voimia, chakroja ym. Energiakeskus Indigon sivuilla. Paljon kaikenlaista informaatiota ja todella tyylikkäät sivut. Sieltä löytyy myös Koruskooppi :D Chakroista jäi alitajuntaan muhimaan tuo Solar Plexus ja eilen oli mahtava aurinkoinen syyspäivä, joten kädet tarttui meripihkakapussiin ja "aurinkomaiset" kiekurat laitettiin etsaantumaan. Tänään juottelin hopeat kasaan ja halkaisijaltaan 2 senttinen riipus tuli valmiiksi. Takapuolelle juotin ketjulle kiinnikkeen kapeasta hopeaputkesta, laskeutuu aikasta kivasti.

Hio tyttö, hio!

Hyvä esimerkki siitä, miten paljon pieni hopealaattakin voi yllättää ekstratyöllä. Taustasta sen verran, että sydän ei halunnutkaan ensimmäisellä kertaa tarttua juottaessa levyyn kiinni. No ei siinä mitään, uusintayritys, mutta siinä vaiheessa levy on jo saanut sen verran lämpöä pintaan, että se alkaa elää lämmön vaikutuksesta omaa elämäänsä:

Luonnossa tuo ei näytä niinkään pahalta, mutta kamera aina paljastaa aina kaikkea mielenkiintoista. Hiomalla tuosta selvitään, joskin se on tuossa vaiheessa tympeää, kun kohosydän ja ripustuslenkki ovat jo paikoillaan.

Ja korviksetkin tehtynä! Eipä sitä ähhin jälkeen ole paljon muuta tehtykään - tai no tilauskorujen kanssa olen päässyt sentään alkuun ja odottelen vielä lisää materiaaleja saapuvaksi.

Ansa & Alli

Asiakas toivoi vihreää ja vaaleanpunaista värimaailmaa, tyttöjen nimet mieluiten kahteen eri sydämeen sekä hopeasta valettua pisaraa. Tällaisiin töihin on kiva tarttua, kun toiveet ovat heti selvillä ja päästään heti samalle aaltopituudelle. Vihreä ametisti sekä pinkki kvartsi ovat suhteellisen suuria kiviä tässä ja piti hieman pohdiskella miten tällaisessa ryppäässä sydänlaatat eivät "hukkuisi" ryppään sisälle. Juotinkin sitten laatat yhteen ja saatiin elementille enemmän kokoa. Etuna myös se, että nimet pysyy näkyvillä eikä pyöriskele ryppäässä niin, että olisivat lähestulkoon aina kääntyneenä ihoa vasten.

Toinen valu

Mies toi illalla uuden Sievertin kaasupullon ja ajattelin, että mä vähän vaan kokeilen sulatella lisää hopeaa... Vähän jäi tuo edellinen valu kaihertamaan mieltä, notta oliko vain hyvää säkää, mutta niin se hopea plurahti taas grillihiilen uumeniin *lol* ja sieltä tulla tupsahti sydän - vähän suurempana tällä kertaa.



Sitten innostuin vielä viilailemaan, kun kaverille on äitikoru tilauksessa ja tuli tunne, että tästä se lähtee. Koru on punottua papuketjua ranteeseen, joten käsityö aste on suuri. Pitää vielä tuunailla tätä, kaiverrus ei mennyt täysin putkeen jne. Takapuolen jätin käsittelemättä ja se näyttää samalta kuin ensimmäisen valun kuvassa.

Huhuu

Aika on mennyt lähinnä tilauskoruja tehdessä ja uudet visiot pyörähtenevät mieleen vasta tilaustöiden valmistumisien jälkeen. Sormuksia olen tehnyt aina väliin, ovat jotenkin mukavaa nollaamista :)